Elämä jatkuu! Jimmy Wiliam Arvola
Kyösti Arvola:
"Hyvästi, rakas isä. Jos yhden toiveen saisi toteen, se olisi varmaan että nähtäisiin vielä joskus. Naurettaisiin vielä viimeisen kerran yhdessä. Ei yhtäkään huonoa hetkeä ollut, sen voin sanoa. Muistan kun itseäsi syytit monista asioista. Sanoit että 'anteeksi että en tämän enempää voi antaa'. Aina sanoin kuitenkin takaisin että se oli enemmän kuin tarpeeksi.
Jokaista asiaa sinusta kaipaan. Ei ole kuitenkaan sanaa jolla tätä kaipausta voisi oikeasti kuvata. Usein huonoina hetkinä sait olon paremmaksi vain sanoilla, vaikka et sitä ymmärtänytkään itse. Huonostihan voit, vaikka et sitä aina muille maininnut.
Toivottavasti voit nyt paremmin. ''Mitä silmä ei näe, sydän tietää.''
Ei tämän tänne kirjoittaminen mitään auta, mutta kai voi ajatuksia muillekin jakaa."
Sielut, vanhoja, uusia ja ikuisia.
Pimeässä kun vaelsin, aika muistutti, olen hauras.
Aika jäi paikalleen. Sirpaleiksi särkyi.
Mustan verhon takana, ikuisuus harmaa.
Sen lävitse kuljen, joku seuraa.
Suljin silmäni, kuuntelin.
Ainakin luulin niin.
Minulla oli huoleni.
Kerran vielä kuulin hiljaisen äänesi. Uneen hukuttaa. Nyt olen usvaa.
© Kyösti Aleksanteri Iironpoika Arvola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti