Autius

Isä ja poika

virittävät.

Kotikonnun laulajan taivas pellon ylle kaareutuu.
Siellä taivaanrantaan värit iltaruskon heijastui.
Iltamyöhän on aika. Valo ikkunasta kajastaa.
Kohta aamunkajon taikaa mies ikkunasta tarkastaa.

Uuden aamun tullen ovi taloon avataan.
Äänet maantien suuren pihaan rauhaa rikkomaan.
Kohti iltapäivää käydään, pannu tulille, tarjotaan.
Vihdoin koittaa ehtoo soittaisin, kitaroisin tunnelmaa.

Vielä koittaa huomen, sitä en uskaltaisi kohdata.
Vielä yhden biisin verran me ollaan samassa tarinassa.
Kotikonnun laulajan taivas pellon ylle kaareutuu.
Täällä hetket nuo paperille tallentuu.

Kotikonnulla laulajan taivas pellon ylle kaareutuu.
Hymyillen harras tunne, ei väri soinnun tuu, haalistuu.
Kotikonnulla laulajan taivas pellon ylle kaareutuu.
Riisuu takkinsa kuluttaneen vuoden, kyynelilleen antautuu.

☆ Iiro Arvola

Kiitos Jari Ahlfors !

Kyösti Iironpoika Arvolan sanat

Elämä jatkuu! Jimmy Wiliam Arvola

Kyösti Arvola:

"Hyvästi, rakas isä. Jos yhden toiveen saisi toteen, se olisi varmaan että nähtäisiin vielä joskus. Naurettaisiin vielä viimeisen kerran yhdessä. Ei yhtäkään huonoa hetkeä ollut, sen voin sanoa. Muistan kun itseäsi syytit monista asioista. Sanoit että 'anteeksi että en tämän enempää voi antaa'. Aina sanoin kuitenkin takaisin että se oli enemmän kuin tarpeeksi.

Jokaista asiaa sinusta kaipaan. Ei ole kuitenkaan sanaa jolla tätä kaipausta voisi oikeasti kuvata. Usein huonoina hetkinä sait olon paremmaksi vain sanoilla, vaikka et sitä ymmärtänytkään itse. Huonostihan voit, vaikka et sitä aina muille maininnut.

Toivottavasti voit nyt paremmin. ''Mitä silmä ei näe, sydän tietää.''

Ei tämän tänne kirjoittaminen mitään auta, mutta kai voi ajatuksia muillekin jakaa."

Sielut, vanhoja, uusia ja ikuisia.
Pimeässä kun vaelsin, aika muistutti, olen hauras.
Aika jäi paikalleen. Sirpaleiksi särkyi.
Mustan verhon takana, ikuisuus harmaa.
Sen lävitse kuljen, joku seuraa.
Suljin silmäni, kuuntelin.
Ainakin luulin niin.
Minulla oli huoleni.
Kerran vielä kuulin hiljaisen äänesi. Uneen hukuttaa. Nyt olen usvaa.

© Kyösti Aleksanteri Iironpoika Arvola

Isän sanat

Kari Arvola:

Poikani on kuollut. Minun on ikävä.

Kaipaan hänen hiljaisia askeleitaan, kun hän saappaineen tuli käymään.

Kaipaan hänen pohdiskelujaan, joissa hän ensinnä mietti vanhan isänsä kykyä ymmärtää nykypolvien tuntoja.

Ikävöin hänen käsiensä osaamista, joka kantoi mukanaan vuosisataista viestiä esineitten, koneitten ja laitteiden käsittämisestä.

Minun on ikävä sitä katsetta, jonka välityksellä hän joskus pyysi vanhemmiltaan jotain heidän mahdollisuuksiensa rajoissa olevaa.

Ikävöin ennen aikojaan kumaraan painunutta selkää.
Suren kyvyttömyyttäni auttaa niissä paikoissa, joissa olisi pitänyt ymmärtää ilman sanoja.

Minun on ikävä. Kun taputin hänen kylmennyttä olkaansa, tajusin, mitä olin menettänyt.

Liian myöhään, liian paljon.

☆ Kari Arvola
☆ Kyösti Arvola

Mesetystä 3.4.2018

Euroopassa kiehuu jo ja niin se radikalismi vain rantautui Suomeenkin 60-luvulla. Suomi kulkee perässä.

Iiro: Sitä just meinasinkin. Siinä on naamioitu ja siloteltu.

Äiti: Onko sulla tänään tohtoreita?

Iiro: Soitella ja sumplia pitää. Kelaan mentävä ens töikseen paikan päälle. Asumistuesta hylkäävä päätös. Jaksavat perkeleet juoksuttaa.

Äiti: Miksi? Onko liikaa neliöitä vai tuloja?

Iiro: En osaa sanoa, siks mennään paikan päälle. Vesuri kuskin penkin alle.😡😐

Hotellin hankilabyrinttiin jäätynyt Hra. Torrance nostaa toista kulmakarvaansa minussa. 😆

Juku että on tullut kirjoitettua/sanoitettua. Niihin Sun sitomiin blanco-kirjoihin on hyvä rustailla ja piirtää.

Äiti: Hyvä juttu. Se on aina parempi, mitä enemmän jaksaa.

Kytöhonka-vainaan opetuksia.

Iiro: Selviö se sitten. Aikakäsityskin on muuttunut vapaan pudotuksen ja liikkeen lakkaamisen myötä. Ennen ajattelin sitä lineaarisena mutta pallossa on enemmän järkeä. Siinä ajan säikeet voivat leikata pallon halki puolelta toiselle loogisinta reittiä. Ei tartte "kelata" ajassa taaksepäin. Lähellä on kaukana ja toisinpäin. Lähekkäin on lähekkäin ja iäisyydestä toiseen voi olla   toinen mokoma reittiä.

Äiti: Just. Hyvin ajateltu.

Iiro: Tuon murroksen valkentumisen myötä nyt ymmärrän minkä takia uusien vuosien jälkeen on tuntunut tyhjältä. Jana on katkennut monena vuotena peräkkäin, seurauksenaan orpo olo. Pallomallissa on jatkuvuus. Voi olla että olen vain unohtanut sen tässä välillä tai sitten se on uusi oivallus. Mukavaa on myös että pallo korreloi yleisen suhteellisuusteorian kanssa, mitä tulee mm. madonreikäteoriaan. Huh huh.

Äiti: Siinä on syklisen ja lineaarisen ajan ero. Pakanoiden aika on yleensä syklistä.

Iiro: Totta. Kirkko perkele sekoittaa pakkaa tässäkin.

Ajan muodon esitystapa mahdollistaa yksilön kuten massojenkin ohjailua. Fasismi paistaa tapahtumahorisontin takaa.

Äiti: Elämä on yhtä juhlaa tai ainakin sen pitäisi olla. Lähetä mulle niitä sanoituksia joskus. Olis mukava nähdä. Mun elämän teemoja: aika, totuus, rakkaus.

Iiro: Kyllä saat nähdä 😃 Spoken Wordiksi sitä kai kutsutaan, riimit sun muut on aika takavasemmalla. Diary of a Madman.

☆ Iiro Arvola

☆ Kaija Olin-Arvola

Omistus

Omistettu kaikille Rakkailleni Syksyllä 2019.

❤❤❤❤❤❤❤❤❤

Kirjeitä päättäjille

keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Kirjeitä päättäjille: #Timo Harakka #Li Andersson

Iiro Antero Arvola 
8.6.1980-26.5.2018

Lopen triggeröityneenä aktiivimalliin lähetin uudelle työministerille Timo Harakalle kirjeen siitä, mitä ajattelen näistä tempputyöllistämisistä ja elämäntapavalmennuksista, joilla ei ketään työllistetä eikä myöskään lisätä ammatillisia valmiuksia.

Saman tekstin laitoin tiedoksi uudelle opetusministerille Li Anderssonille, jonka toimialaa asia myös koskettaa.

Hei!

Lähetän myös sinulle tiedoksesi tämän uudelle työministerille Timo Harakalle jo lähettämäni vetoomuksen aktiivimallin purkamisesta. Että se todella tapahtuu ohne wenn und aber.

Meidän poikamme Iiro Arvola ei ollut ainoa tämän giljotiinin uhri.

Myös toinen läheiseni menetti terveytensä tässä kurimuksessa. Hän oli 15-vuotiaasta tehnyt raskasta työtä, viimeiset vuosikymmenet jätehuollossa. Hän oli hyvä ja tunnollinen työntekijä, joka irtisanottiin juuri eläkeiän kynnyksellä tuotannollisista syistä.

Hän joutui tämän jälkeen TE-keskuksen pyöritykseen ja aktiivimallin avokeskitysleirille. Hän meni psykoosiin tottumattomana tällaisiin temppuleikityksiin. Hän menetti hyvin ansaitut rauhalliset eläkevuotensa eikä tule enää koskaan entiselleen.

Myös minä voisin kertoa millaista bisnestä nämä ns. tempputyöllistämiset ovat. Ja olen niistä kertonutkin yhdessä Marja Hollin kanssa kirjoittamassani dekkarissa Aika jättää. 

Näistä kuinka valmistan vessapaperirullista kiikarit -kursseista hyötyvät suurimmaksi osaksi vain kurssien leikittäjät, mikä tästä jutustakin hyvin  ilmenee.

Joten nyt sanoista tekoihin.

Ystävällisin yhteistyöterveisin 

Kaija Olin-Arvola

Maailmasta

Kirjeeni työministeri Timo Harakalle

Hei!

Onnea ja menestystä uudelle työministerille!

Toivottavasti te nyt todella puratte sen aktiivimallin. Se on ihmisten kiduttamista. Ja kuten on  käynyt ilmi, se ei ole lisännyt työpaikkoja.

Me menetimme ainoan poikamme, kolmen lapsen isän, siinä rullassa.

Olemme nyt jo taistelleet toista vuotta poikamme, Iiro Arvolan, oikeuden puolesta.

Vain pari päivää ennen kuin hän hirtti itsensä 26.5.2018, hänelle ilmoitettiin kirjeellä, ettei hän ole psykiatrisen hoidon tarpeessa. 

Valvira ei näe asiassa mitään moitittavaa, vaikka kuolintodistuksessa itsemurhan taustatekijäksi mainittiin pitkäaikainen, vaikea masennus.

Hoito onnistui. Potilas kuoli. Taistelumme jatkuu.

Tässä on linkki, josta voit tutustua nuoren miehen aatoksiin kahdelta viimeiseltä elinkuukaudelta. Se on autenttinen kuvaus siitä, mitä hänen mielessään liikkui, miten kehitys eteni kohti traagista loppuaan.

Nyt sinulla on mahdollisuus vaikuttaa. 

Purkakaa se aktiivimalli!

Turvatkaa kaikille suomalaisille minimitulo, jolla voi elää. Automaation hedelmät voidaan jakaa kaikille.

Lopettakaa ihmisten kiusaaminen. Minun poikanikin olisi yhä elossa ilman tätä aktiivimalliksi nimettyä giljotiinia.

Ystävällisin terveisin

Kaija Olin-Arvola

Maasta

IKÄVÄ

Viranomaisten pitäisi tehdä yhteistyötä. On turha pompottaa syvästi masentunutta ihmistä luukulta toiselle, kun siitä ei edes mitään kostu. Tulee vain sellainen tunne, että on tarkoituskin tappaa ihan suoriksi sanottuna. Minun pojallani Iiro Arvolalla oli syvä masennus ja kahden vuoden sairasloma fyysisten kipujen ja vaivojen takia. Silti hänet pakotettiin TE-keskukseen ja aktiivimalliin ja lopulta sossuun. Lopulta hänet SYRJÄYTETTIIN koko yhteiskunnasta. Hän kerta kaikkiaan uupui ja paloi loppuun tämän fasistisen yhteiskunnan uhrina.

Äidin runot 11

Ruusun Nimi

Etsin valosta.

Etsin pimeästä.

Etsin pimeästä valosta.

Tässä on piste.

Tästä alkaa minun finis Africaeni.

Se vetää tuntemattomaan kuin smaragdi: toivon, mietiskelyn ja puhtauden kivi.

Tonavalla laivat kuljettavat houkkia pimeään. 

Valaat pakenevat rannoille meren melua.

Omne animal triste post coitum.

"Entinen on ruusu, josta on jäänyt vain nimi, meille jäävät vain nimet."

Kuolema on kulkijan päämäärä: lepo ja vapaus. 

☆ Kaija Olin-Arvola

☆ Kuva: Iiro Arvola

Äidin runot 10

Pako

Joka puolelta huokuva kylmyys.

En voi karata muistoilta.

Ne piirittävät 

minut kuin hyttyset.

Peltoja. Peltoja.

Loputtomiin peltoja.

Savesta ja laastista

muotoiltuja enkeleitä, jotka jo halkeilevat ja murenevat.

Erakoituneena ja yksinäisenä

unohdettuja katuja,

jotka päättyvät tyhjyyteen.

"Nuorena luulee 

tulleensa hyljätyksi.

Vanhana tietää

päässeensä pakoon."

Pappan syntymäpäivät.

☆ Kaija Olin-Arvola
☆ Kuva: Alpo Jaakola

Äidin runot 9

Paha

Paha tulee luvatta, 

ei kysy mieltä tullessaan.

Särkee ikkunat ja paiskoo

ovet saranoiltaan.

Se kiskoo kaiken juuriltaan, nostaa vuoret taivaisiin

syöksee vedet kanjoniin.

Tulisin silmin polttaa ja kaataa kaiken vihoissaan.

Tuho on sen toinen nimi.

Mutta vaikka malja särkyy,

sen sisältö säilyy ikuisesti, äärettömästi, ajattomasti ja tahtomattomasti.

Paha on kuolema.

Se kun tulee viimeiseksi.

Ennen sitä on elettävä.

Kommentti:

Lorppa, lorppana, lorssoni...

Rakkaalla ponilla on monta nimeä 😄 My Little Pony 😎

☆ Iiro Arvola

☆ Kaija Olin-Arvola

Äidin runot 8

Miksi ihmiset pelkäävät puita?

Niiden tehtävä on kasvaa ja tuulla. Puut hengittävät puolestamme.

Aika on ikuisuuden pyörivä kuva.

Kellot mittaavat ikuisuutta myös seistessään. Miksi sinulla on paljon kelloja, kysyy lapsi. Juuri siksi, minä vastaan.

Kunnes katoavat niin kuin kaikki muukin. Tomu, tuhka ja toukka

Jos ihminen tuntee olevansa enää vain lihaa ja verta, on henki jo kuollut.

Kun hän kuoli, myös ruumis jätti hänet.

Toukka tunki silmään. Taas toukka.

Katson maisemaa. Illan melankoliaa.

Joka päivä putoan syvään suruun kuin kylmään, mustaan kaivoon. Uudestaan ja uudestaan.

Odotan yötä ja unta.

Pakoa.

Poistumista.

Katoamista.

Unohdusta.

Aina ei pitäisi totella.

☆ Iiro Arvola
☆ Kaija Olin-Arvola

Äidin runot 7

Peili

Peilin läpi takaisin kauheaan, kylmään, mustaan käytävään.

Kärsimys.

Kuolema.

Hän on mennyt. Hän on poissa.

Hän on lähellä kaukana.

Hän näytti nukkuvan eikä hänen poskellaan ollut edes kyyneltä. Sileä poski kuin lapsen. Poissa suru ja tuska, pelko ja ahdistus.

Ehkä hän vain sai tarpeekseen. Ehkä halusi vain pois. Ehkä ei jaksanut eikä tahtonut.

Ehkä liikaa zeniä, ehkä liian vähän. Ehkä hänelle ei ollut mitattu enempää elämää

Kun hän eli, hän oli elämän lapsi. Nyt hän on ikuisesti kokonaan minun, kunnes kuolema meidät yhdistää.

Kun ihmiseltä viedään kaikki, käteen jää vain nälkä. Kun ihmiseltä viedään kaikki, ihmisestä tulee mykkä.

Kun ihmisellä ei ole työtä, tulee hiljaista. Niin hiljaista, että voi kuulla, kuinka pöly laskeutuu ja siihen jää hämähäkin jälki.

☆ Kuva: Iiro Arvola
☆ Runo: Kaija Olin-Arvola

Äidin runot 6

Avaruudessa tavattava olio

Heti kuolemasi jälkeen minä näin sinut pienenä kultaisessa valossa olkihattu päässäsi kyykistyneenä kiviesi ääreen. Olit kaukana.

Unen ja valveen rajamailla ilmestyit sänkyni viereen. Sinulla oli musta pitkä takki, hiukset taakse kammatut. Sinä hymyilit niin kuin aina, kun hymysi ulottui silmiisi asti. Sinä pidit kädestä minulle tuntematonta pientä poikaa.

Minä huusin nimeäsi.

Jälkikuva palaa mieleeni aina kun tahdon.

Mutta vieläkään en tiedä, olitko sinä avaruudessa tavattava olio.

Yhdeksän kuukauden kuluttua tyttäresi synnytti pojan. Hän on. Hän on avaruudessa tavattava olio.

Kolmas oli uni. Sinun ruutupaitasi riippui minun vaatekaappini rekissä. Mieli oli taipunut menetykseen.

Nyt lähetät minulle terveisiä valosta.

Tänään värisi on heleänkirkas oranssi, elinvoiman ja päättäväisyyden väri, auringon symboli.

Annoit minulle rohkeutta ja voimaa, uusia ajatuksia.

Nyt tiedän, olet avaruudessa tavattava olio.

☆ Iiro Arvola
☆ Kaija Olin-Arvola

"Yksi filosofiamme häpeätahra on se ... että ulkopuolellamme olevien olioiden olemassaolo ... täytyy hyväksyä pelkästään uskon varassa, ja että jos jotakuta huvittaa epäillä niiden olemassaoloa, me emme pysty asettamaan hänen epäilyjään vastaan mitään tyydyttävää todistusta."

Immanuel Kant, Puhtaan järjen kritiikki, toisen painoksen esipuhe.

Äidin runot 5

Raja oikean ja väärän välillä on häilyvä.

Syyt ja seuraukset.
Tarkoitukset ja tulokset.
Kaikki yhdessä. Käsitä.

Murha on rikos. Onko?
Miksi tuhansia tappaneita palkitaan kulkuein ja kunniamerkein.

Älä tapa. Selvä. Ymmärretty. Vai onko?

Itsemurha on itsekäs teko. Vai onko?

Kun se vapauttaa helvetin tulesta, onko itsekäs se, joka tahtoo pois, vaiko se, joka oman tuskansa tähden tuomitsee lopullisen ja peruuttamattoman teon?

Itsemurha kriminalisoitiin orjuuden myötä. Orja oli herransa omaisuutta. Teko kostettiin läheisille.

Itsemurhan tehnyt ei kirkkomaahan kelvannut.

Onko oikein pienen vähemmistön diktatuuri suurta enemmistöä vastaan.

Entä suuren enemmistön vallankumous pienen vähemmistön vallasta syöksemiseksi.

Tahto oikeudenmukaisuuden puolesta.

Oikea ja väärä ovat edelleen olemassa, vaikka raja kaikin tavoin halutaan hävittää, jotta etuoikeutetut saisivat pitää oikeutensa eli vääryytensä.

Oikeudenmukaisuus on ja se pysyy, sanoivatpa teologit mitä tahansa.

Voit asettaa itsesi minun edelleni ja väittää, että minun parastasi vain ajattelet, kun syöt sokerileivokseni.

Niin se käy.

☆ Iiro Arvola
☆ Kaija Olin-Arvola

Iiron maalaamat kuvat on julkaistu aiemmin Laibachin nettigalkeriassa.

Äidin runot 4

Tuulesta

Parempi, että poika pilaa nuoruutensa kuin että hän ei sitä koskaan olisi elänyt.

Nuoret miehet tekevät kaikkensa ollakseen onnettomia.

Nykyhetkelle pitää olla vaihtoehto. Lintu, siipi ja hiekalle jäänyt sulka.

Vähän kaikkea.

Historiallisina eläiminä olemme jatkuvassa tulemisen tilassa ja tuulessa.

Historia ja menneisyys ovat kohtalomme niin kuin kuolema.

Nykyhetki on aina osa toteutumatonta unelmaa.

"Joskus lapset kuolevat ennen vanhempiaan."

☆ Iiro Arvola
☆ Kaija Olin-Arvola

Venäjällä vankien keskuudessa lävistetty sydän -tatuointi merkitsee äidin tappamista.

Äidin runot 3

Vapaudesta

Hänen tekemänsä Inukshuk näytti tien tallille, minne hän oli mennyt.

Ehkä hän tunsi ylpeyttä poistuessaan voittajana.

Oliko hän iloinen saadessaan jättää kaiken tuskan, kärsimyksen ja pahan?

Hänen viime hetkensä. Sitä minä mietin päivittäin. 

Mikä oli hänen viimeinen ajatuksensa? Sitä en saa koskaan tietää.

Kasvot olivat levolliset kuin nukkuvan lapsen, kun hänet löydettiin.

Elämä on vain vierailu toisesta todellisuudesta, ikuisesta kaikkeudesta.

Kuolema antaa meille kaiken.

Vain harva ymmärtää, että me olemme matkalla kaiken aikaa.

Orjuus ajaa vallankumoukseen, ei unelma eikä utopia.

Valta haluaa tulevaisuuden olevan nykyisyyden loputonta toistoa.

Inukshuk näytti tien sinne, minne hän oli mennyt.

On niin yksinäistä ja surullista, ettei erota enää torstaita sunnuntaista.

Ikävä on. Se pysyy.

☆ Kaija Olin-Arvola

Äidin runot 2

Pako

"Treffit Morrisonin kanssa haudalla.

Synneistä vapaat
heittelevät kiviä.

Minä perseestä. Selvä.

Vituttaa

Saatana. Kääpiöt. Idiootit. Perse.

IHAN VITUN KYPSÄ JA VALMIS. HELVETTI."

Olit tallissa.

Tuuli teki lähtöä laitumella. Se oli kohottanut päänsä ja kääntänyt korvansa eteen.

Hevonen on pakoeläin.

Sireenit kukivat. Valkoiset sireenit. Lemmikit kiven juurella muistuttivat: Vergissmeinnicht.

Päivä oli kääntymässä jo iltaan. Harmaa, leuto loppukevään päivä.

Olit pukeutunut puhtaaseen punamustaan ruutpaitaasi monissa pyykeissä pestyyn, mustiin housuihin, parhaisiisi.

Vaalean tukkasi olit värjännyt mustaksi kuin juhlaan.

Päässäsi lakki. Lipalla pirikiikarit.

Liina kaulassa.

Vieressäsi punainen bensakanisteri. Kassissa tulentekotarpeet. Sytyt lattialla.

Chiliä. Polttavaa.

Horjahdit. Jäi tuli tekemättä. Jäi toinen jalkasi laatikon päälle.

Liina kiristyi.

Olit päässyt perille.

Saappaat jalassa.
Tietysti.
Saappaat jalassa.

Olit lähtenyt portista, joka on aina auki.

☆ Kaija Olin-Arvola
☆ Iiro Arvola

☆ Kuvat Iiro Arvola

Rakastakaa

Sinä joka muuta väität ehkö vuoren paikaltaan siirrät?

Helppoa on kulkea myötävirtaan.

Soutaa ei tarvitse.

Vastavirta viekottelee hankalan haasteellisena.

Kulkua helpoksi veikanneena virtaan käyneet, teille muistutuksena: helpksi sitä ei koskaan kutsuttukaan.

Yrittäkää, väsykää, elpykää, lopulta maaliviiva häämöttää.

Toivoa sopii, että vaivan väärti oli poikkeaman pyörre joka purtenne käänsi.

Uskoa sopii parhaaksi katsomaanne.

Rakastaa pitää uutta maailmaanne, vaalikaa sitä kuin ainokaistanne.

Sillä teidän on voima, valta ja kunnia, auringon koitossa oikeus ja kohtuus.

☆ Iiro Arvola

Tämä oli Iiron testamentti.

Ehkä viimeinen turha tk-käynti 23.5.2018.

Samalta päivältä Iiron tekemä Jatulin tarha.

Isä haki pojan viimeisen kerran kotiin 14.7.2018

Kauneuden etsintää loppuun asti lähdön läheisyydessä.

Lepää rauhassa. Rakkaus on ikuista. ❤

☆ Kaija Olin-Arvola
☆ Iiro Arvola