Miksi ihmiset pelkäävät puita?
Niiden tehtävä on kasvaa ja tuulla. Puut hengittävät puolestamme.
Aika on ikuisuuden pyörivä kuva.
Kellot mittaavat ikuisuutta myös seistessään. Miksi sinulla on paljon kelloja, kysyy lapsi. Juuri siksi, minä vastaan.
Kunnes katoavat niin kuin kaikki muukin. Tomu, tuhka ja toukka
Jos ihminen tuntee olevansa enää vain lihaa ja verta, on henki jo kuollut.
Kun hän kuoli, myös ruumis jätti hänet.
Toukka tunki silmään. Taas toukka.
Katson maisemaa. Illan melankoliaa.
Joka päivä putoan syvään suruun kuin kylmään, mustaan kaivoon. Uudestaan ja uudestaan.
Odotan yötä ja unta.
Pakoa.
Poistumista.
Katoamista.
Unohdusta.
Aina ei pitäisi totella.
☆ Iiro Arvola
☆ Kaija Olin-Arvola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti