Äidin runot 10

Pako

Joka puolelta huokuva kylmyys.

En voi karata muistoilta.

Ne piirittävät 

minut kuin hyttyset.

Peltoja. Peltoja.

Loputtomiin peltoja.

Savesta ja laastista

muotoiltuja enkeleitä, jotka jo halkeilevat ja murenevat.

Erakoituneena ja yksinäisenä

unohdettuja katuja,

jotka päättyvät tyhjyyteen.

"Nuorena luulee 

tulleensa hyljätyksi.

Vanhana tietää

päässeensä pakoon."

Pappan syntymäpäivät.

☆ Kaija Olin-Arvola
☆ Kuva: Alpo Jaakola