Vainajienpäivästä tuli pitkä

Vainajienpäivästä tuli pitkä. 

Kylmyys hopeoi harmaaksi koivun oksat. Viimeinen kuollut lehti pyörähti tuulen mukana maahan. Lintu putosi puusta kuin kivi. 

Kitkerää on minun leipäni. Kiukku pitää minut kasassa. 

Viininlehtikääryleet sihisevät pannulla. Melankolia on saatanan kylpy. 

Ilman meitä ei aikaa ole. 

"Kaikki ihmiset kuolevat oikeaan aikaan", sanoi George Sand.

Aamulla taivaanrantaan kohoaa tumma pumpulipilvi. Taivaankannen harmaa pilkkumi on koristettu kultaisella reunalla. 

Pilven takana aurinko avartuu ja täyttää taivaan. 

Haudoilla palavat kynttilät. Seppeleet kiertyvät suruun. 

Pyhäinmiestenpäivä ja vainajien. Valkoinen lumi. Anteeksianto. 

Rakkaus uskoo kaiken, mitä se osaa toivoa.

Kuva ja teksti KO-A

Autius

Isä ja poika

virittävät.

Kotikonnun laulajan taivas pellon ylle kaareutuu.
Siellä taivaanrantaan värit iltaruskon heijastui.
Iltamyöhän on aika. Valo ikkunasta kajastaa.
Kohta aamunkajon taikaa mies ikkunasta tarkastaa.

Uuden aamun tullen ovi taloon avataan.
Äänet maantien suuren pihaan rauhaa rikkomaan.
Kohti iltapäivää käydään, pannu tulille, tarjotaan.
Vihdoin koittaa ehtoo soittaisin, kitaroisin tunnelmaa.

Vielä koittaa huomen, sitä en uskaltaisi kohdata.
Vielä yhden biisin verran me ollaan samassa tarinassa.
Kotikonnun laulajan taivas pellon ylle kaareutuu.
Täällä hetket nuo paperille tallentuu.

Kotikonnulla laulajan taivas pellon ylle kaareutuu.
Hymyillen harras tunne, ei väri soinnun tuu, haalistuu.
Kotikonnulla laulajan taivas pellon ylle kaareutuu.
Riisuu takkinsa kuluttaneen vuoden, kyynelilleen antautuu.

☆ Iiro Arvola

Kiitos Jari Ahlfors !

Kyösti Iironpoika Arvolan sanat

Elämä jatkuu! Jimmy Wiliam Arvola

Kyösti Arvola:

"Hyvästi, rakas isä. Jos yhden toiveen saisi toteen, se olisi varmaan että nähtäisiin vielä joskus. Naurettaisiin vielä viimeisen kerran yhdessä. Ei yhtäkään huonoa hetkeä ollut, sen voin sanoa. Muistan kun itseäsi syytit monista asioista. Sanoit että 'anteeksi että en tämän enempää voi antaa'. Aina sanoin kuitenkin takaisin että se oli enemmän kuin tarpeeksi.

Jokaista asiaa sinusta kaipaan. Ei ole kuitenkaan sanaa jolla tätä kaipausta voisi oikeasti kuvata. Usein huonoina hetkinä sait olon paremmaksi vain sanoilla, vaikka et sitä ymmärtänytkään itse. Huonostihan voit, vaikka et sitä aina muille maininnut.

Toivottavasti voit nyt paremmin. ''Mitä silmä ei näe, sydän tietää.''

Ei tämän tänne kirjoittaminen mitään auta, mutta kai voi ajatuksia muillekin jakaa."

Sielut, vanhoja, uusia ja ikuisia.
Pimeässä kun vaelsin, aika muistutti, olen hauras.
Aika jäi paikalleen. Sirpaleiksi särkyi.
Mustan verhon takana, ikuisuus harmaa.
Sen lävitse kuljen, joku seuraa.
Suljin silmäni, kuuntelin.
Ainakin luulin niin.
Minulla oli huoleni.
Kerran vielä kuulin hiljaisen äänesi. Uneen hukuttaa. Nyt olen usvaa.

© Kyösti Aleksanteri Iironpoika Arvola

Isän sanat

Kari Arvola:

Poikani on kuollut. Minun on ikävä.

Kaipaan hänen hiljaisia askeleitaan, kun hän saappaineen tuli käymään.

Kaipaan hänen pohdiskelujaan, joissa hän ensinnä mietti vanhan isänsä kykyä ymmärtää nykypolvien tuntoja.

Ikävöin hänen käsiensä osaamista, joka kantoi mukanaan vuosisataista viestiä esineitten, koneitten ja laitteiden käsittämisestä.

Minun on ikävä sitä katsetta, jonka välityksellä hän joskus pyysi vanhemmiltaan jotain heidän mahdollisuuksiensa rajoissa olevaa.

Ikävöin ennen aikojaan kumaraan painunutta selkää.
Suren kyvyttömyyttäni auttaa niissä paikoissa, joissa olisi pitänyt ymmärtää ilman sanoja.

Minun on ikävä. Kun taputin hänen kylmennyttä olkaansa, tajusin, mitä olin menettänyt.

Liian myöhään, liian paljon.

☆ Kari Arvola
☆ Kyösti Arvola

Mesetystä 3.4.2018

Euroopassa kiehuu jo ja niin se radikalismi vain rantautui Suomeenkin 60-luvulla. Suomi kulkee perässä.

Iiro: Sitä just meinasinkin. Siinä on naamioitu ja siloteltu.

Äiti: Onko sulla tänään tohtoreita?

Iiro: Soitella ja sumplia pitää. Kelaan mentävä ens töikseen paikan päälle. Asumistuesta hylkäävä päätös. Jaksavat perkeleet juoksuttaa.

Äiti: Miksi? Onko liikaa neliöitä vai tuloja?

Iiro: En osaa sanoa, siks mennään paikan päälle. Vesuri kuskin penkin alle.😡😐

Hotellin hankilabyrinttiin jäätynyt Hra. Torrance nostaa toista kulmakarvaansa minussa. 😆

Juku että on tullut kirjoitettua/sanoitettua. Niihin Sun sitomiin blanco-kirjoihin on hyvä rustailla ja piirtää.

Äiti: Hyvä juttu. Se on aina parempi, mitä enemmän jaksaa.

Kytöhonka-vainaan opetuksia.

Iiro: Selviö se sitten. Aikakäsityskin on muuttunut vapaan pudotuksen ja liikkeen lakkaamisen myötä. Ennen ajattelin sitä lineaarisena mutta pallossa on enemmän järkeä. Siinä ajan säikeet voivat leikata pallon halki puolelta toiselle loogisinta reittiä. Ei tartte "kelata" ajassa taaksepäin. Lähellä on kaukana ja toisinpäin. Lähekkäin on lähekkäin ja iäisyydestä toiseen voi olla   toinen mokoma reittiä.

Äiti: Just. Hyvin ajateltu.

Iiro: Tuon murroksen valkentumisen myötä nyt ymmärrän minkä takia uusien vuosien jälkeen on tuntunut tyhjältä. Jana on katkennut monena vuotena peräkkäin, seurauksenaan orpo olo. Pallomallissa on jatkuvuus. Voi olla että olen vain unohtanut sen tässä välillä tai sitten se on uusi oivallus. Mukavaa on myös että pallo korreloi yleisen suhteellisuusteorian kanssa, mitä tulee mm. madonreikäteoriaan. Huh huh.

Äiti: Siinä on syklisen ja lineaarisen ajan ero. Pakanoiden aika on yleensä syklistä.

Iiro: Totta. Kirkko perkele sekoittaa pakkaa tässäkin.

Ajan muodon esitystapa mahdollistaa yksilön kuten massojenkin ohjailua. Fasismi paistaa tapahtumahorisontin takaa.

Äiti: Elämä on yhtä juhlaa tai ainakin sen pitäisi olla. Lähetä mulle niitä sanoituksia joskus. Olis mukava nähdä. Mun elämän teemoja: aika, totuus, rakkaus.

Iiro: Kyllä saat nähdä 😃 Spoken Wordiksi sitä kai kutsutaan, riimit sun muut on aika takavasemmalla. Diary of a Madman.

☆ Iiro Arvola

☆ Kaija Olin-Arvola

Omistus

Omistettu kaikille Rakkailleni Syksyllä 2019.

❤❤❤❤❤❤❤❤❤

Kirjeitä päättäjille

keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Kirjeitä päättäjille: #Timo Harakka #Li Andersson

Iiro Antero Arvola 
8.6.1980-26.5.2018

Lopen triggeröityneenä aktiivimalliin lähetin uudelle työministerille Timo Harakalle kirjeen siitä, mitä ajattelen näistä tempputyöllistämisistä ja elämäntapavalmennuksista, joilla ei ketään työllistetä eikä myöskään lisätä ammatillisia valmiuksia.

Saman tekstin laitoin tiedoksi uudelle opetusministerille Li Anderssonille, jonka toimialaa asia myös koskettaa.

Hei!

Lähetän myös sinulle tiedoksesi tämän uudelle työministerille Timo Harakalle jo lähettämäni vetoomuksen aktiivimallin purkamisesta. Että se todella tapahtuu ohne wenn und aber.

Meidän poikamme Iiro Arvola ei ollut ainoa tämän giljotiinin uhri.

Myös toinen läheiseni menetti terveytensä tässä kurimuksessa. Hän oli 15-vuotiaasta tehnyt raskasta työtä, viimeiset vuosikymmenet jätehuollossa. Hän oli hyvä ja tunnollinen työntekijä, joka irtisanottiin juuri eläkeiän kynnyksellä tuotannollisista syistä.

Hän joutui tämän jälkeen TE-keskuksen pyöritykseen ja aktiivimallin avokeskitysleirille. Hän meni psykoosiin tottumattomana tällaisiin temppuleikityksiin. Hän menetti hyvin ansaitut rauhalliset eläkevuotensa eikä tule enää koskaan entiselleen.

Myös minä voisin kertoa millaista bisnestä nämä ns. tempputyöllistämiset ovat. Ja olen niistä kertonutkin yhdessä Marja Hollin kanssa kirjoittamassani dekkarissa Aika jättää. 

Näistä kuinka valmistan vessapaperirullista kiikarit -kursseista hyötyvät suurimmaksi osaksi vain kurssien leikittäjät, mikä tästä jutustakin hyvin  ilmenee.

Joten nyt sanoista tekoihin.

Ystävällisin yhteistyöterveisin 

Kaija Olin-Arvola

Maailmasta

Kirjeeni työministeri Timo Harakalle

Hei!

Onnea ja menestystä uudelle työministerille!

Toivottavasti te nyt todella puratte sen aktiivimallin. Se on ihmisten kiduttamista. Ja kuten on  käynyt ilmi, se ei ole lisännyt työpaikkoja.

Me menetimme ainoan poikamme, kolmen lapsen isän, siinä rullassa.

Olemme nyt jo taistelleet toista vuotta poikamme, Iiro Arvolan, oikeuden puolesta.

Vain pari päivää ennen kuin hän hirtti itsensä 26.5.2018, hänelle ilmoitettiin kirjeellä, ettei hän ole psykiatrisen hoidon tarpeessa. 

Valvira ei näe asiassa mitään moitittavaa, vaikka kuolintodistuksessa itsemurhan taustatekijäksi mainittiin pitkäaikainen, vaikea masennus.

Hoito onnistui. Potilas kuoli. Taistelumme jatkuu.

Tässä on linkki, josta voit tutustua nuoren miehen aatoksiin kahdelta viimeiseltä elinkuukaudelta. Se on autenttinen kuvaus siitä, mitä hänen mielessään liikkui, miten kehitys eteni kohti traagista loppuaan.

Nyt sinulla on mahdollisuus vaikuttaa. 

Purkakaa se aktiivimalli!

Turvatkaa kaikille suomalaisille minimitulo, jolla voi elää. Automaation hedelmät voidaan jakaa kaikille.

Lopettakaa ihmisten kiusaaminen. Minun poikanikin olisi yhä elossa ilman tätä aktiivimalliksi nimettyä giljotiinia.

Ystävällisin terveisin

Kaija Olin-Arvola

Maasta

IKÄVÄ

Viranomaisten pitäisi tehdä yhteistyötä. On turha pompottaa syvästi masentunutta ihmistä luukulta toiselle, kun siitä ei edes mitään kostu. Tulee vain sellainen tunne, että on tarkoituskin tappaa ihan suoriksi sanottuna. Minun pojallani Iiro Arvolalla oli syvä masennus ja kahden vuoden sairasloma fyysisten kipujen ja vaivojen takia. Silti hänet pakotettiin TE-keskukseen ja aktiivimalliin ja lopulta sossuun. Lopulta hänet SYRJÄYTETTIIN koko yhteiskunnasta. Hän kerta kaikkiaan uupui ja paloi loppuun tämän fasistisen yhteiskunnan uhrina.